#sekasin

Tein tämmösen pienen tekstin Ylen järjestämään sekasin - kamppanijaan. Mielipiteitä voi kertoa täällä tai kätevämmin instassa, jonka sydän linkki löytyy alhaalta.💔 

• SYDÄMENI ITKEE, MUTTA KYYNELIÄ NÄYTÄ EN
  Olin tippunut sinne jo kauan sitten. Sinne syvän kuilun pohjalle, jonka ulos pääsy oltiin tukittu niin että edes pieni valo kaistale ei päässyt loistamaan sisälle.
  Olin siellä yksin. Välillä kuulin yläpuolelta toisten kysymyksiä kuten "Oletko kunnossa?" Olisin voinnut vuodattaa kaikki suruni ja kertoa kuinka paha minun on olla.
  Mutta vastasin aina että olen kunnossa, sillä kukaan ei nähnyt kuinka syvä tämä kuiluni oli.
  Tippuessani tänne, matkan varrella piikikkäät kivet olivat repinyt sieluni moneen, reikäiseen palaan.
  En edes tiennyt kuka olisin.
  Kuilun pohja oli juoksuhiekkaa. Upposin sinne päivä päivältä enemmän ja enemmän niin että kuiva hiekka tukki suuni.
  Se tuntui niin kamalalle että olin päättänyt kuolla.
  Sielun riekaleeni taisteli mitä tekisin. Jotkut kehottivat nousemaan pintaan kun taas jotkut yllyttivät minua tappamaan itseni.
  Vajosin hiekkaan niin että en nähnyt enään suuntaa jonne lähteä. Sitten jalkani tömähti johonkin niin etten enään vajonnut syvemmälle. Aloin ponnistelemaan ylöspäin.
  Lopulta tunkeuduin takaisin kuiluun. Tällä kertaa en jäännyt vain istumaan.
  Näin pienen valo pisteen tunnelin suulla. Aloin kivuta jyrkkiä seinämiä pitkin niin että käteni alkoi vuotamaan verta mutten enää tippunut sen takia kuilun pohjalle.
  Matkalla eksyneet sielun riekaleeni alkoivat muodostumaan jo kokonaiseksi ihmiseksi. Jatkoin aina suuaukolle asti.
  Ja siitä eteenpäin.
  Työnsin oven auki ja astuin takaisin tähän maailmaan. Hengitin vapaata ilmaa. Pitkästäaikaa.
  Katsoin ympärilleni ja näin kuinka paljon minun täytyisi korjata. Mutta tekisin sen. Olin taas kokonainen.

• Like